Valtuustopuhe lajikadon ja uhanalaisuuskehityksen hillitsemisestä Espoossa

Valtuustopuhe lajikadon ja uhanalaisuuskehityksen hillitsemisestä Espoossa

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospanellin eli IPCC:n elokuussa julkistetun raportin keskeinen viesti kuuluu: jos haluamme rajoittaa ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen, fossiilisten päästövähennysten lisäksi myös metsä- ja maataloudessa ja muussa maankäytössä on saavutettava merkittäviä päästövähennyksiä.

Viime keväänä julkistetun kansainvälisen luontopaneelin raportin pääviesti on puolestaan se, että lajikato etenee hälyttävällä vauhdilla. Käsillä oleva sukupuuttoaalto eroaa aikaisemmin maailmanhistoriassa tapahtuneista sukupuuttoaalloista siten, että se on yhden lajin eli ihmisen toiminnan seurausta.

Näiden raporttien viesti on äärimmäisen vakava. Emme voi suhtautua siihen olankohautuksella ja jatkaa kuten ennenkin. Luonnon monimuotoisuus on kriisissä, jota ei ratkaista missään yksittäisessä maankolkassa – ja silti monimuotoisen luonnon pelastamiseksi on tehtävä toimia kaikkialla, myös täällä meidän pienessä, kasvavassa edelläkävijäkaupungissamme – ja näihin toimiin tarvitaan rahaa.

Vastaus tähän valtuustokysymykseeni oli perusteellinen ja hyvä. Ympäristökeskuksen asiantuntijat tekevät parhaansa, mutta selvästi liian pienin resurssein. Esitänkin tässä epävirallisen toiveen erityisesti kaupunginjohtajalle sekä teille, jotka osallistutte seuraaviin budjettineuvotteluihin: huolehtikaa, että ympäristökeskuksen rahoitusta lisätään ja siellä jo olevaa asiantuntemusta vahvistetaan entisestään.

Tämän lisäksi luonnonsuojelun ja monimimuotoisuuden näkökulma on sisäistettävä paljon vahvemmin kaupunkitekniikan keskuksessa ja kaupunkisuunnittelukeskuksessa, joissa tehdään paljon luontoon vaikuttavia päätöksiä ja toimenpiteitä.

Luonnon monimuotoisuuden tilaa voidaan parantaa muuttamalla maankäytön tapoja ja kehittämällä kaavoitusta huomioimaan luontoarvot vielä nykyistä paremmin. Suojelukohteita tarvitaan lisää ja luontoalueita toisiinsa sitovista ekologisista yhteyksistä on huolehdittava paremmin. Myös luonnonhoidon tapoja ja periaatteita on tarkasteltava uudelleen. Kurtturuusun ja jättipalsamin kaltaisia haitallisia vieraslajeja on kitkettävä pontevammin.

Katu- ja puistosuunnittelussa ja rakentamisen tavassa voimme suosia ratkaisuja, jotka säilyttävät nykyistä enemmän vihreää ja synnyttävät sitä uusiin paikkoihin, esimerkiksi katoille. Strateginen viherkattosuunnitelma eteneekin jo tekemäni valtuustoaloitteen pohjalta.

Espoon luonnon monimuotoisuuden suojelun toimenpideohjelmassa ja Espoon ympäristötavoitteet 2017–2021 -julkaisussa on esitetty Nagoyan biodiversiteettisopimuksen mukainen tavoite, että 17 % maapinta-alasta olisi suojeltu vuoteen 2020 mennessä. Espoon johtoa tämä tavoite ei ole sitonut ja se jää valitettavasti saavuttamatta, vaikka luonnonsuojelukohteiden määrä on kasvanut tasaisesti. Tästä syystä esitän seuraavan toivomuksen:

”Valtuusto toivoo, että Espoo tavoittelisi kaupungin omistaman suojellun maapinta-alan määrän kasvattamista nykyistä nopeammassa tahdissa sekä laatisi hoito- ja käyttösuunnitelmia jo perustetuille suojelukohteille.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s