Itsenäisyyspäivän iltana törmäsin ilouutiseen: seuraavalla viikolla pidettävässä ympäristö- ja rakennuslautakunnan kokouksessa on asialistalla neljän uuden luonnonsuojelualueen perustaminen.
Näistä kooltaan suurin, 79 hehtaaria, on Nuuksiossa, Velskolan Pitkäjärven eteläpuolella sijaitseva Hynkänlampi–Rumpmossen, jonka perustamisessa minulla on sormeni vahvasti pelissä.
Yli kolme vuotta aikaisemmin, keväällä 2021, olin tehnyt kaupunkisuunnittelulautakunnassa esityksen, että silloin vielä alkuvaiheessa olleen Hepokorvenkallion datakeskushankkeen alta menetettävät metsäalueet pitää kompensoida perustamalla huomattavasti suurempi metsäala luonnonsuojelualueeksi. Tämä esitykseni hävisi hyvin täpärästi, äänin 6–7.
Hiuksenhienosta tappiosta sisuuntuneina kirjoitimme silloisen lautakuntakollegani Johanna Karimäen kanssa Länsiväylään mielipidekirjoituksen otsikolla ”Hepokorven datakeskuksen asemakaavassa on vielä parannettavaa”:
”Ehkä kaikkein olennaisimpana päätöksenä lautakunta olisi voinut edellyttää, että sangen suuren ja arvokkaan metsäalueen osittainen menettäminen datakeskuksen alle olisi hyvitetty etsimällä kaavamuutosalueen vierestä kaupungin mailta suojelualueiksi sopiva kohde tai kohteita. Tämä olisi ollut keskeistä hiilinielujen ja luontoarvojen menettämisen kompensaation näkökulmasta: kaupungin olisi syytä käyttää kaikki keinot luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lähitulevaisuudessa häämöttävän hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi”, kirjoitimme.
Seuraavina kuukausina espoolaisten keskuudessa nousi esiin huoli menetettävistä luontoarvoista, ja myös media (Länsiväylä) kirjoitti aiheesta pari uutista. Luontoarvoista huolestunutta asukaspalautetta tuli paljon.
Kun lautakunta käsitteli Hepokorvenkalliota uudestaan syyskuussa 2021, päätin tehdä keväällä täpärästi hävinneen esitykseni kompensaatiosta uudestaan. Ja kuinkas sitten kävikään! Sain esitykseni taakse lautakunnan enemmistön äänin 8–5 ja se tuli lautakunnan päätökseksi. Esitykseni oli seuraava:
”Hiilinielujen ja luontoarvojen menettämisen kompensaationa kaupunkisuunnittelukeskus käynnistää välittömästi selvityksen kompensaatiohankkeesta, jossa osoitetaan Hepokorvenkallion lähialueelta luonnonsuojelualueeksi kohde (tai kohteita), joka on merkittävästi suurempi ja luontoarvoiltaan vähintään yhtä arvokas kuin tämän hankkeen myötä rakentamiselle menetettävät alueet. Suojelualueen tai -alueiden sijainti ja toteutus esitellään ja tuodaan mahdollisuuksien mukaan päätöksentekoon yhtäaikaisesti datakeskushankkeen seuraavien päätösvaiheiden yhteydessä.”
Tämän jälkeen Hepokorvenkallion asemakaava eteni kaupunginhallitukseen ja lopulta kaupunginvaltuustoon, jossa kompensaation vastustus oli jo karissut kokonaan ja valtuuston päätös oli yksimielinen.
Huhtikuussa 2022 valmistui Hepokorvenkallion kompensaatioselvitys, jossa ehdotttiin Pirttimäen kupeessa sijaitsevan Hynkänlammen alueen suojelua. Kompensaatioselvityksen laati biologi Joel Jalkanen kaupunkisuunnittelukeskuksen ohjauksessa ja yhteistyössä muiden asiantuntijoiden sekä ympäristö- ja rakennusvalvontakeskuksen kanssa.
Ja nyt joulukuussa ympäristö- ja rakennuslautakunta pääsee hyväksymään Hynkänlampi–Rumpmossenin luonnonsuojelualueen perustamisen. Lopullisen sinetin antaa kaupunginhallitus, luultavasti tammikuussa.
Kaupunginhallituksen päätöksen myötä Espoosta tulee edelläkävijä vapaaehtoisessa ekologisessa kompensaatiossa – tiedossani ei ole, että missään muualla Suomessa olisi vielä toteutettu vastaavia hankkeita. (Luontopaneelin puheenjohtaja Janne S. Kotiaho on todennut, että ”luontokatoa ei voida pysäyttää ilman haittojen hyvitystä eli ekologista kompensaatiota”.)
Hynkänlampi–Rumpmossen on toinen kerta, kun Espooseen perustetaan aloitteestani luonnonsuojelualueita. Vuonna 2017 Espoon Keskuspuistoon perustettiin Harmaakallion (51,1 hehtaaria), Lillträskin (13,2 ha) ja Mössenkärrin (8,5 ha) luonnonsuojelualueet, yhteensä 72,8 hehtaaria.
(Aiemmat kirjoitukseni Hepokorvenkallion ekologisesta kompensaatiosta löytyvät täältä ja täältä.)
Risto Nevanlinna 