Vuonna 2020 ehdotin Espoon kaupungin ympäristönsuojelulle, että Suomenojan lintukosteikolla kokeiltaisiin osana kunnostustoimenpiteitä pesimälauttoja turvaamaan naurulokkien pesintämenestys. Tuolloin asiaa luvattiin selvittää.
Seuraavana vuonna 2021 tuli iloinen tieto, että pesimälauttoja varten oli saatu KuntaHelmi-rahoitusta ja että ne saataisiin paikoilleen ”seuraavan kahden vuoden aikana”. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, mutta pesimälautat vihdoin saapuvat Suomenojalle ja ne pääsevät käyttöön vielä tänä keväänä. Mikä iloinen uutinen!
Tarkoitus on, että lautat viedään jään päälle helmikuun aikana, ja kun jää sulaa, lautat laskeutuvat paikoilleen.
Suomenojan lintukosteikolla pesivien naurulokkien parimäärä on ollut todella voimakkaassa laskussa vuosikausia, ja vuoden 2023 kartoituksessa pareja oli enää vähän yli 300. Huippuvuosina parimäärä oli yli kymmenkertainen. Suomenojan naurulokkien vähenemiselle on monia syitä, joista keskeisimmät lienevät Ämmässuon kaatopaikkatoiminnassa tapahtuneet lokkien ruokailulle epäedulliset muutokset sekä minkin, ketun ja supikoiran voimakas saalistuspaine.
Lintuinfluenssan vaikutus lienee myös todella suuri, mutta sen synnyttämä uusi todellisuus valkenee vasta maalis–huhtikuussa, kun influenssasta hengissä selvinneet lokit alkavat palata vanhoille pesimäpaikoilleen, toivottavasti sankoin joukoin.
Viimeisinä kesinä on ollut havaittavissa, että merkittävä osa Suomenojan naurulokkien pesistä on ollut ns. eteläaltaan kahdella irrallisella ruovikkosaarekkeella samalla, kun yhtenäinen, maahan yhteydessä oleva ruovikkoalue on ollut enimmäkseen hyvin harvaan asuttua kenties juuri petopaineen vuoksi. Pesimälauttojen rakentamisesta on aiempi onnistunut esimerkki Salon Halikonlahdelta, jossa lautat toteutettiin ympäristötaideteoksena.
Helmi-tuella Suomenojan (Finnovikenin) kosteikolla on tehty myös tehostettua pienpetojen eli minkin ja supikoiran pyyntiä.
Risto Nevanlinna 