Träskändan hakkuista – mikä meni pieleen?

Auroran koulun vieressä Träskändan luonnonsuojelualueella kaadettiin suuri määrä pystyyn kuolleita kuusia ja muita kaatumisvaarassa olevia puita vuodenvaihteessa. Asiasta nousi pienimuotoinen kohu ja ainakin Helsingin Sanomat ja Länsiväylä uutisoivat siitä heti tapahtuneen tultua ilmi.

Miksi Espoon kaupunki kaataa puita luonnonsuojelualueella? Tämä tuntuu tietysti hullulta, mutta kuten aina, asia ei ole aivan yksinkertainen.

Träskändan luonnonsuojelualue on vanha: sen rauhoitusmääräykset ovat vuodelta 1964. Ne poikkeavat todella paljon nykyisistä luonnonsuojelualueiden määräyksistä, mm. siten, että Träskändassa ei ole kielletty hakkuita tai metsänhoitoa edes luonnonmetsäksi rauhoitetulla, koulun vieressä sijaitsevalla metsäkuviolla.

Rauhoitusmääräysten toteuttamisen avuksi alueelle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma, joka käsittää vuodet 2018–2028. Suunnitelma on tehty Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen, ympäristökeskuksen ja kaupunginmuseon yhteistyönä ja sen on hyväksynyt ELY-keskus. Suunnitelmassa esimerkiksi pyritään sovittamaan yhteen vanhan kuusimetsän vaaliminen ja koulumetsän turvallinen käyttö – todella vaikea yhdistelmä.

Olin itse päättämässä Auroran koulun asemakaavasta vuonna 2014, mutta silloin ei käynyt mielessä, että luonnonsuojelualueen ja koulun välille voisi syntyä tällainen ristiriita, olihan samalla paikalla ollut koulurakennus jo 1950-luvun lopulta alkaen.

Auroran koulun valmistuttua oppilaat ovat viettäneet välitunneilla aikaa luonnonsuojelualueen puolella ja osa kulkee sen kautta kouluun ja kotiin. On aivan ymmärrettävää, että kun pienellä alueella on toista sataa pystyyn kuollutta kuusta ja niitä on kaatunut runsaasti aivan viime aikoinakin, metsä voi olla oikeasti vaarallinen koululaisille.

Koulun piha rajautuu luonnonsuojelualueeseen, eikä niiden välillä ole esimerkiksi aitaa, joka olisi voinut ohjata koululaisten välituntioleskelua ja metsän kautta kulkemista. Perimmäinen ongelma on tietysti se, että luonnonsuojelualueen ja rakentamisen välille pitäisi aina jättää riittävä suojavyöhyke.

Tämä asia olisi pitänyt ymmärtää Auroran koulun kaavoituksen yhteydessä, mutta en minä, Espoon ympäristönsuojelu tai ELY-keskuskaan osannut hahmottaa asiaa silloin.

Viimeiseksi: Espoo epäonnistui hakkuista viestimisessä perinpohjaisesti. ELY-keskus oli erityisesti edellyttänyt, että esimerkiksi Espoon ympäristöyhdistystä pitää informoida hyvissä ajoin siitä, mitä alueella aiotaan tehdä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, ja uskon, että hyvin pitkälle tästä syystä tilanne kärjistyi.

(Varmasti muistissa on myös ollut tuore Suurpellon Klariksentien haamuhakkuu, jolle annettu perustelu oli hyvin kummallinen.)

Karkeasta epäonnistumisesta kertoo se, että Espoo suututti hakkuilla paitsi luontoväen myös Uudenmaan ELY-keskuksen, joka vaatii nyt kaupungilta kattavia selvityksiä hakkuiden toteutuksesta, ohjauksesta ja viestinnästä. Ylen uutisen mukaan ELY vaatii ”mahdollisimman tarkat tiedot alueelta kaadettujen puiden määristä puulajeittain ja järeysasteittain” ja näiden lisäksi arvion siitä, ”kuinka suuri osa kaadetusta puuaineksesta jätettiin tai palautettiin töiden loputtua luonnonsuojelualueelle maalahopuuksi”.

”Espoon pitää kirjata selvitykseen myös, miten hakkuutyöstä tiedotettiin alueen käyttäjiä, ja miksi Espoon ympäristönsuojeluyhdistykselle ei tiedotettu asiasta sovitusti etukäteen”, uutinen jatkuu.

Träskändan hakkuut todistavat jälleen kerran, että Espoon kaupungin toimintakulttuurissa on paljon parannettavaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s