Helsingin Sanomat nosti pääkirjoituksessaan (Luontoarvot osaksi päätöksentekoa, 17.7.2022) ilmastonmuutoksen rinnalle luontokadon. Yhdessä ne ovat vakavimpia ihmiskuntaa uhkaavia globaaleja kriisejä. Molempia ratkotaan kansainvälisen ja kansallisen tason lisäksi paikallisesti.

Espoossa on parhaillaan vireillä ja valitusten kohteena Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaava (Poke), jonka toteutuminen heikentäisi dramaattisesti kaupungin edellytyksiä torjua luontokatoa ja ilmastonmuutosta.

Mikäli koko yleiskaava saa joskus lainvoiman, alue kattaa Espoon pinta-alasta kolmanneksen. Tästä 25 prosenttia on luonto- ja metsäalueita, jotka ovat suuressa vaarassa heikentyä tai hävitä tarkemman kaavoituksen ja sitä seuraavan rakentamisen seurauksena. Hiilinielujen, luontokohteiden ja asukkaiden virkistysmetsien syrjäyttämisen sijasta niitä pitäisi säilyttää ja vahvistaa lisäämällä suojelualueiden määrää, kattavuutta ja kytkeytyneisyyttä.

Yleiskaavan valmistelu kesti vuosia ja sinä aikana luontokato ja ilmastonmuutos sekä niistä käytävä yhteiskunnallinen keskustelu ovat voimistuneet. Espoon pohjois- ja keskiosien kaavoitusta saattaa ohjata seuraavina vuosikymmeninä keskeisiltä osiltaan vanhentunut ja luontokatoa pahentava yleiskaava.

Yleiskaavaa on käytännössä mahdotonta toteuttaa, mikäli kaupunki aikoo pitää kiinni kahdesta erittäin tärkeästä ja valtakunnallisestikin huomionarvoisesta strategisesta tavoitteesta: hiilineutraaliudesta vuoteen 2030 mennessä ja luonnon kokonaisheikentymättömyydestä vuoteen 2035 mennessä.

• Kaupunkisuunnittelu