Mikä on kun ei onnistu, eli lyhyt kirjoitus pyöräilyn edistämisestä Espoossa

Espoossa on laadittu ns. pyöräilyn edistämisohjelma, jonka tavoitteena on, että pyörämatkojen kulkumuoto-osuus on 15% vuonna 2024. Tämä tarkoittaa sitä, että tuolloin noin joka seitsemäs matka Espoossa tehtäisiin fillarilla. Tavoite on järkevä ja periaatteessa realistinen, mutta ei erityisen kunnianhimoinen. Esimerkiksi Oslon kaupungin tähtäimessä on 25% vuoteen 2025 mennessä.

Valitettavasti ei ole mitään viitteitä siitä, että Espoon asettama tavoite lähimainkaan toteutuisi. Pyörällä tehtyjen matkojen osuus on kasvanut surkean hitaasti, vuoden 2012 8%:sta vuoden 2018 9%:iin.

Missä on vika? Pyöräilyn edistämisohjelmasta (PDF) on päästy poliittisten ryhmien välillä sopuun, mutta pyöräilyn olosuhteiden parantamiseen osoitetaan joka vuosi liian vähän resursseja. Kaupungilla on ylevä tavoite, mutta se ei toteudu: rahahana on kohdistettu muihin, tärkeämmiksi koettuihin asioihin. Tätä hanaa käytellään kaupunkitekniikan keskuksessa, josta on perinteisesti löytynyt merkittävästi enemmän rahaa esimerkiksi autoliikennettä edistäviin hankkeisiin.

Espoo tulee pyöräilyn edistämisessä valovuosia Helsingin perässä. Vuonna 2020 Helsinki aikoo tehdä pyöräilyn erillisinvestointeja 19,5 miljoonalla eurolla. Samaan aikaan Espoossa tehdään vastaavia investointeja ainoastaan 0,1 miljoonalla eurolla. Ero on valtava ja mieluusti ”edelläkävijänä” poseeraavalle Espoolle musertavan nolo.

Miksi pyöräilyä sitten pitäisi tukea? Auton sijaan pyörällä tehdyt matkat ovat äänettömiä ja päästöttömiä. Pyöräily on ilmastoteko, ja jokainen polkaisu vie vähän lähemmäksi Espoon lähitulevaisuuden kaikkein tärkeintä tavoitetta: saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2030 mennessä. Hyvä pyöräilyn ja jalankulun ympäristö tarkoittaa myös viihtyisämpää asuinympäristöä. Pyöräily kohentaa niin fyysistä kuin psyykkistä terveyttä ja helpottaa esimerkiksi stressin hallintaa. Lisäksi se on hemmetin kivaa!

Kantautuu Espoosta positiivisiakin pyöräilyuutisia. Kaupunkipyörät ovat olleet suuri menestys. Pyörän pysäköiminen esimerkiksi metroasemien kupeessa on useimmiten helppoa, ja asemakaavoissa huomioidaan pyöräily entistä paremmin. Työmaiden ympäristössä osataan yleensä jo merkitä pyöräilyn poikkeusreitit tarpeeksi selvästi. Reittejäkin on rakennettu ja kohennettu – tosin aivan riittämättömästi.

Puutteellisten reittien lisäksi yksi merkittävä este pyöräilyn kulkumuoto-osuuden kasvulle on talvipyöräilyn vaikeus. Palaan vielä Osloon: kun siellä aloitettiin pyöräreittien talvikunnossapito, talvipyöräily lisääntyi ensimmäisenä vuonna 38%. Espoossa ns. harjasuolausta – joka on tehokas keino lisätä talvipyöräilyä ja tehdä siitä turvallista – vihdoin kokeillaan tänä talvena. Kokeilu kuitenkin päättyy kesken talvikauden, tai mahdollisesti jo ennen kuin talvi ehtii edes alkaa. Syy: raha eli sen puute.

Harjasuolaukseen käytettävä vähäinen rahasumma menee täysin hukkaan ellei määrärahaa koroteta. Siihen on mahdollisuus budjettineuvotteluissa, jotka käydään marraskuussa.

PS. Mikäli pyöräilyn edistäminen kiinnostaa, kannattaa seurata esimerkiksi Tiina Elon, Lari Karreisen ja Mikael Sorrin työtä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s