Espoon Karhusaareen suunniteltu Lastenmaailma-rakennushanke on kerännyt paljon mediahuomiota ja herättänyt keskustelua siitä, onko Karhusaari sovelias paikka rakentamiselle ja suurien ihmisjoukkojen houkuttelemiselle.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (24.1.2019) asia muotoiltiin näin: ”Karhusaaren kohdalla on aiheellista kysyä, miten alueen luonto ja suojellut rakennukset kestäisivät kaavaillut noin 600 000 vuotuista kävijää ja onko tavoite realistinen.”

Lastenmaailma sai Espoon kaupungilta suunnitteluvarauksen Karhusaareen aiemmin tammikuussa. Asiasta päättänyt kaupunginhallituksen elinkeino- ja kilpailukykyjaosto (eky) asetti hankkeen etenemiselle joitakin reunaehtoja, jotka koskivat mm. joukkoliikennettä, suojeltuja rakennuksia ja niiden kunnostamista.

Luontoarvojen huomioimisesta tehtiin seuraava keskeinen kirjaus: ”Hanke tulee suunnitella siten, että se mahdollisimman vähän edellyttää luonnon muokkaamista ja muuttamista sekä rakennettaessa että lastenmaailman toimiessa. Hakijan tulee tehdä alueesta perusteellinen luonto- ja ympäristöselvitys Espoon kaupungin hyväksymällä asiantuntijataholla. Alueen suunnittelun tulee perustua tämän selvityksen suosituksiin.”

Koska suunnitteluvaraus annettiin mielestäni liian vähällä harkinnalla ja ilman kunnollisia esiselvityksiä, olen koonnut tähän kirjoitukseen joitakin huomioita niistä luontoasioita ja luonnonoloja koskevista ongelmista, jotka hankkeen täytyisi pystyä ratkaisemaan. En siis keskity tässä niinkään alueen monipuolisiin kulttuurihistoriallisiin arvoihin, (joukko)liikenteellisiin kysymyksiin tai pysäköintiin – tai siihen, miten suojellut vanhat rakennukset kestäisivät mahdollista käytön merkittävää lisääntymistä.

Karhusaari on voimassaolevassa asemakaavassa pääasiassa virkistysaluetta, eli hankkeen toteutuminen edellyttää asemakaavan muutosta. Suunnitteluvarauksen myöntämisestä seuraa käytännössä se, että kaupunkisuunnittelulautakunta saanee ennemmin tai myöhemmin käsiteltäväkseen kaavaehdotuksen.

Karhusaaren taidekeskuksen rakennukset eli Sinebrychoffin huvila pihapiireineen ovat suojeltuja. Alueen eteläreunan läpi kulkee rantaraitti. Valtaosaa saaresta peittävä puusto on mäntyvaltaista ja maasto on muutamia pieniä lehtoalueita lukuunottamatta karua. Huvilan länsipuolella nousevalta kalliolta löytyy niitty, jonka Lastenmaailma toteutuessaan peittäisi.

Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä on jo esiintynyt hankkeen mainosvideolla ja antanut mm. seuraavan lausunnon: ”Karhusaari tarjoaa Lastenmaailmalle erinomaisen sijainnin merellisen luonnon rauhassa, mutta keskeisten liikenneyhteyksien varrella. Lastenmaailma rakennetaan luontoa kunnioittaen ja kestävästi.”

Hanke itse ilmaisee saman asian näin: ”Lastenmaailma rakennetaan luontoa kunnioittaen ja kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Rakennukselle on luonteva paikka niityllä Karhusaaren kallion laella. Alueen vanhojen rakennusten kunto tutkitaan samoin kuin mahdollisuus käyttää niitä osana Lastenmaailmaa kunnostuksen jälkeen.”

Lastenmaailma-hanke on ilmoittanut tavoittelevansa 600 000 henkilökävijää vuosittain. Määrä on merkittävän suuri: esimerkiksi Nuuksion kansallispuistossa kävi vuonna 2017 hieman alle 320 000 kävijää ja sitä edellisenä vuonna noin 340 000 kävijää. Huippusuositussa jonotuskohteessa Amos Rexissä vieraili kahden ensimmäisen kuukauden aikana 100 000 kävijää, ja jos tahti pysyisi samana vuoden ajan, mikä on epätodennäköistä, Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva museo saattaisi yltää Lastenmaailman Karhusaareen tavoittelemaan kävijämäärään.

Karhusaaren luonto- ja virkistysarvot ovat nousseet voimakkaasti esiin. Minulla ei ole tiedossa, onko alueesta joskus laadittu varsinaista luontoselvitystä (mahdollista asemakaavan muutosta varten sellainen on tehtävä), mutta vuonna 2012 julkaistu luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma on tehty vuosille 2013–2022 ja siinä sivutaan Karhusaaren luontoarvoja ja luonnonoloja.

”Karhusaaren puustossa merkittävässä osassa on iäkäs männikkö, jota kasvaa suurella osalla aluetta nuoremman puuston ylispuustona. Alue on tuulinen ja maaperä kallioinen, kasvupaikat ovat karuja ja puusto on lyhytkasvuista. Suuri osa alueesta on kuivahkoa kangasta. Karuin paikka lienee kallioniitty, jolla kasvaa luontainen niittykasvillisuus, mutta ei puustoa.”

Vanha ja karu kalliomännikkö on erityisen arka kulumiselle, jota rakentaminen ja suurten ihmisjoukkojen liikkuminen alueella väistämättä aiheuttaisi siitäkin huolimatta, että liikkumista ohjattaisiin pois herkimmistä kohdista.

Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmasta ilmenee myös, että alueella on tavallista enemmän kuolevia tai jo kuolleita, kaatumiselle alttiita puita, joita kaupunkitekniikan puolella varsin herkästi pidetään riskinä turvallisuudelle. Osalla Karhusaaren metsäkuvioista kasvaa lähes luonnontilaista mäntyvaltaista metsää, jossa on paljon mäntykeloja.Puustoa ei saisi kuitenkaan karsia liiaksi, jotta puuston tuulelta suojaavaa vaikutusta ei (luonto- ja maisema-arvojen lisäksi) menetetä. Tämä on yksi keskeinen pulma, joka hankkeen suunnittelijoiden olisi pystyttävä ratkaisemaan: onko rakentaminen lainkaan mahdollista toteuttaa ”kestävästi”.

”Karhusaaren maaperä on suurelta osin kalliota ja loppu on moreenia. Puiden juurien käytettävissä oleva maakerros kallion päällä on monin paikoin hyvin ohut, joten puut ovat herkkiä kaatumiselle ja puuston uudistuminen on paikoin epävarmaa.”

Paikka, johon Lastenmaailman uudisrakennusta on suunniteltu, sijaitsee kallion päällä sijaitsevalla niityllä. Hankkeen toimittamassa havainnekuvassa näkyy pinta-alaltaan varsin suuri ja matala eli laajalle levittäytyvä rakennus. Länsiväylän läheisyyden ja sen aiheuttaman merkittävän meluhaitan vuoksi rakennus olisi suunniteltava niin, että se suojaa melulta. Ulkoiluun tarkoitettujen alueiden olisi sijaittava rakennuksen ja toisaalta maastonmuotojen tarjoamassa suojassa, käytännössä rakennuksen eteläpuolella eli meren ja tuulen puolella, lähellä rantaa, jossa kulkee rantaraitti.

Toisen pulman aiheuttavat meren läheisyys ja tuuli yhdistettynä Länsiväylän aiheuttamaan meluhaittaan:

”Meren vaikutuksesta tuuli on usein voimakasta ja pientä tuulisuutta esiintyy myös silloin, kun muualla on tyyntä. Tuulen vaikutus näkyy Karhusaaren puustossa. Useilla männyillä ja myös joillain koivuilla on tuulen suuntaisesti taipunut latvus ja myös rungoissa näkyy kallistumia. Osa itärannan puustosta on muusta Karhusaaren puustosta poiketen mereen päin kallistunutta. Rannan puut ovat maisemallisesti tärkeitä. Rannan viherkaista, rantaviivan ja polun välissä, on paikoin melko kapea ja siksi se on hyvin herkkä tapahtuville muutoksille, kuten harventamiselle. Rannan puut suojaavat aluetta mereltä puhaltavaa tuulta vastaan. Rannan puuston alla tulee säilyttää alikasvosta, joka vaimentaisi mereltä tulevaa tuulta, toimisi linnuston suojapaikkana ja turvaisi puuston jatkuvuuden, mikäli vanhoja puita joudutaan poistamaan.”

Hankkeen olisi siis pystyttävä ratkaisemaan todella hankalia alueen luontoarvoihin ja luonnonoloihin liittyviä kysymyksiä. Näiden lisäksi pysäköinti olisi sijoitettava hankealueen ulkopuolelle Länsiväylän pohjoispuolelle pyöräbaanaa häiritsemättä. Myös joukkoliikennekysymys on keskeinen: Keilaniemen ja Koivusaaren metroasemat ovat molemmat vähintään kilometrin päässä, ja bussiliikenne on harventunut Länsimetron avautumisen jälkeen dramaattisesti. Länsiväylän este- ja meluvaikutus on suuri.

Lastenmaailma on kannatettava hanke, mutta sen toteuttaminen Karhusaareen kaupunginhallituksen elinkeino- ja kilpailukykyjaoston antamilla ehdoilla vaikuttaa hyvin vaikealta. Karhusaaressa on säilynyt suojeltujen rakennusten läheisyydessä pala Etelä-Espoon hienoimpiin kuuluvaa luonto- ja virkistysaluetta, joka on säästynyt hoitotoimenpiteiltä jopa vuosikymmenien ajan.

(Kursivoidut tekstilainaukset: luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma, Salla-Mari Keto, Espoon kaupunkitekniikan keskus 2012)

• Uncategorized