Jätin marraskuussa 2024 valtuustoaloitteen lintuturvallisen rakentamisen ohjeista, niiden laatimisesta ja käyttöönotosta. Aloite käsiteltiin uuden valtuuston ensimmäisessä kokouksessa 9.6.2025. Esitin aloitteessani, että Espoo laatii ja ottaa käyttöön ohjeen lintuturvallisesta rakentamisesta sekä huomioi lintuturvallisen rakentamisen myös rakennusmääräyksissä ja niiden päivitystyössä.
Nygrannaksen kaavassa on kaksi keskeistä asiaa pielessä, ja niiden myötä lähes kaikki. Ensinnäkin, kaavan toteutumisen myötä kaatuu aivan liikaa metsää, mukaan lukien suurin osa Taavinmetsän koulun lähimetsästä, ja tuhoutuu myös muita luontoalueita. Toiseksi, joukkoliikenteen palvelutaso on ja tulee olemaan surkea. Käytännössä alue tukeutuu satojen metrin päässä Kehä II:n toisella puolella kulkeviin Suurpellon bussiyhteyksiin ja ehkä joskus toteutuvaan pikaraitiotiehen. Tiedossa on siis kahden tai kolmen auton talouksia ja huomattavaa lisäkuormitusta Mankkaan katuverkkoon.
Velskolan tapaus muistuttaa paljon Keskuspuiston järeitä hakkuita Olarin ja Henttaan kupeessa, joita lautakunta käsitteli huhtikuussa 2024. Silloinkin Vihreät esitti kaupunkisuunnittelujohtajan aiemmin myöntämän maisematyöluvan kumoamista ja asian hylkäämistä – ja hävisimme. Perustelimme kantaamme mm. sillä, että ehdotetuista hakkuista aiheutuu merkittävää ja pitkäaikaista haittaa alueen virkistyskäytölle sekä luontoarvoille, ja hakkuut vaikeuttavat alueen käyttämistä asema- tai yleiskaavassa varattuun tarkoitukseen. Tämä Vihreiden hylkäysesitys hävisi äänestyksessä kokoomuksen, SDP:n, RKP:n ja perussuomalaisten muodostamalla enemmistölle.
"Purkava uudisrakentaminen" ilman sitovia purkumateriaalien kierrätyssuunnitelmia on käytännössä aina ilmastopäästöjen kannalta huonompi vaihtoehto kuin vanhan säilyttäminen ja uusien käyttötarkoitusten kehittäminen. Purkumateriaalin synnyttäminen ilman suunnitelmaa siitä, miten sitä kierrätetään, ei ole kestävää.
Otsolahti oli vielä 70 vuotta sitten rannoiltaan pääosin rakentamaton, rauhallinen ja rehevä merenlahti, jonka rantaniityt ulottuivat pitkälle Itärannan ja tuolloin vielä tulevan Silkkiniityn suuntaan. Tiedämme hyvin, että siinä vaiheessa kun Tapiolan rakentaminen alkoi ja eteni, vesistönsuojeluun liittyvät asiat eivät olleet millään tavalla ajankohtaisia. Toisin sanoen: niiden tärkeyttä ei ymmärretty lainkaan.
Risto Nevanlinna 