Kaupunginvaltuusto kokoontui 19. toukokuuta ja käsitteli mm. jättämäni valtuustoaloitteen siitä, että Espoossa edellytettäisiin purkumateriaalien kierrätyssuunnitelman laatimista kaikissa asemakaavoissa, joihin liittyy olemassaolevan rakennuskannan purkamista.
Tein tämän aloitteen, koska kaupunkisuunnittelulautakunnan pitkäaikaisena jäsenenä olen huomannut, että Espoossa puretaan turhan usein jopa aivan hyväkuntoisia, nuoria rakennuksia uuden rakentamisen tieltä.
Tällainen ”purkava uudisrakentaminen”, ilman sitovia purkumateriaalien kierrätyssuunnitelmia, on käytännössä aina ilmastopäästöjen kannalta huonompi vaihtoehto kuin vanhan säilyttäminen ja uusien käyttötarkoitusten kehittäminen.
Purkumateriaalin synnyttäminen ilman suunnitelmaa siitä, miten sitä kierrätetään, ei ole kestävää.
Hiilineutraali Espoo -tiekartan mukaan ”ensisijaisesti rakennuksia korjataan purkamisen sijaan esimerkiksi käyttötarkoitusta muuttamalla, korjaustarpeita ennakoimalla sekä laadukkaalla kiinteistöhuollolla”. Omassa strategiassamme eli Espoo-tarinassa olemme sitoutuneet ”vastuulliseen edelläkävijyyteen” sekä hiilineutraaliuteen 2030 mennessä.
Kaavoittajat saattavat esittää purkamista esimerkiksi toimistorakennuksen alhaisen käyttöasteen ja siitä kiinteistön omistajalle aiheutuvan taloudellisen taakan vuoksi.
Tällainen tapaus oli kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyssä 8. toukokuuta 2024: Pohjois-Tapiolassa sijaisevan Laakakivi–Laajalahti-asemakaavan toteutumisen myötä purettaisiin niinkin nuorta kuin vuosina 1997 ja 2007 valmistunutta liikerakennuskantaa. Kaavasta on valitettu hallinto-oikeuteen eikä se ole lainvoimainen.
On kysyttävä: onko järkevää, että mahdolliseen taloudelliseen taakkaan vedoten aiheutamme rakennuksia purkamalla huomattavia ilmastopäästöjä, emmekä säännönmukaisesti edellytä purkumateriaalien kierrättämistä tai uudelleenkäyttöä?
Kaikkea vanhaa ei voi säilyttää, kun Espoo koko ajan kasvaa. Espoossa puretaan rakennuksia turhankin kevyin perustein. Purkuvimmaan on puututtava, ja jos on aidosti ”pakko” purkaa, purkumateriaalit pitää kierrättää – ja kierrättämisessä meillä on oltava ”vastuullisena edelläkävijänä” suurempi kunnianhimo kuin lain edellyttämä minimitaso.
Jätin asiasta myös valtuustotoivomuksen, joka hyväksyttiin äänin 48 puolesta, 24 vastaan ja 3 tyhjää. Toivomusta vastusti etenkin kokoomus Mia Laihon ja Pirjo Kemppi-Virtasen johdolla, mutta he jäivät selvään vähemmistöön omassa ryhmässään ja heidän kantansa siis hävisi. Toivomus kuului seuraavasti:
Valtuusto toivoo, että Espoo noudattaa vastuullisena edelläkävijäkaupunkina purkumateriaalien kierrättämisessä ja uudelleenkäytössä suurempaa kunnianhimoa kuin mitä laki minimissään edellyttää.
Risto Nevanlinna 