Palaan vielä Rantaraittiin, jota käsiteltiin kaupunginvaltuuston kokouksessa 20. maaliskuuta 2023.

Käsittelyssä oli tuolloin kaksi Rantaraittia koskevaa täysin vastakkaista valtuustoaloitetta. Toisessa esitettiin muun muassa, että Nuottaniemen länsiosasta laadittaisiin yksityiskohtainen toteuttamissuunnitelma raitin viimeistelemiseksi. Toisessa, kokoomuksen riveistä tulleessa aloitteessa haluttiin käynnistää asemakaavamuutos, jotta vanha, 1980-luvun lopulta periytyvä Rantaraitin mahdollistava kaava kumottaisiin.

Kannatin ensin mainittua mitä lämpimimmin ja vastustin jälkimmäistä jyrkästi. Perustelen, miksi.

Olen kirjoittanut Rantaraitista Nuottaniemessä aikaisemminkin. Tässä linkki kolmen vuoden takaiseen kirjoitukseeni. Lyhyesti: kaupungin pitäisi ostaa tai käytännössä lunastaa vähäinen määrä ranta-aluetta, jossa on lainvoimainen asemakaava esteettömälle Rantaraitille.

Rantaraitin alkuperäinen ja kantava idea on, että se kulkee rannassa. Tämä on tehnyt sen toteuttamisesta hidasta ja sen valmiista osuuksista uskomattoman hienoja. Vuosikymmenien kuluessa kaupunki on lunastanut tai muuten ostanut raitille ranta-alueita ja tämän vaikean ja kalliinkin työn ansiosta on syntynyt yksi Espoon upeimmista ja suosituimmista virkistyskohteista.

Jos kaupunki ei olisi hankkinut tai lunastanut maata esimerkiksi Kaitalahdessa, Hyljelahdessa, Nuottalahdessa, Koukkuniemessä tai Iirislahdessa, Rantaraittia ei käytännössä olisi olemassa. Se kulkisi jossain asutuksen keskellä, tarjoaisi lähinnä pilkahduksia merestä ja olisi vain kävelyreitti muiden joukossa.

Petyin valtuustossa siihen, että kokoomus näyttää pelkäävän Rantaraitin viimeistelyä mikäli se edellyttää kaupungilta lunastustoimenpiteitä. Kokouksessa kuultiin saarnoja ihmisoikeuksista ja omaisuuden suojasta, mutta ei ymmärretty tai jätettiin kertomatta, että niitä lunastuksia on jo tehty esimerkiksi edellä mainitsemissani paikoissa. (En myöskään ole koskaan kuullut Kokoomuksen vetoavan ihmisoikeuksiin, kun Espoossa on lunastettu maata autotien toteuttamiselle.)

Muistutin omassa puheenvuorossani, että Rantaraitin toteuttamisessa on noudatettu jo useiden vuosikymmenien ajan suunnitteluperiaatetta, jossa yhteinen etu on asetettu rantaraitin joissakin kohdissa yksityisen edun edelle. Juuri tämän periaatteen ansiosta Rantaraitti on niin upea kuin se nyt on, vaikka onkin yhä keskeneräinen. Totesin lisäksi, että Nuottaniemen nykyinen kiertoreitti on vaikeakulkuinen ja esteellinen ja kulkee asutuksen keskellä, mutta asemakaavan mukainen reitti olisi varsin helppo toteuttaa esteettömänä rantaan.

Lopulta valtuutettu Kari Uotila (vas.) teki palautusesityksen, jossa todettiin mm. näin: ”Nimensä mukaisesti rantaraitin tulee kulkea rannassa myös Nuottaniemessä. Maanomistajia tulee kohdella tasa-arvoisesti myös Nuottaniemessä. Voimassa olevaa asemakaavaa tulee noudattaa myös Nuottaniemessä.” Tästä äänestettiin, mutta esitys hävisi selvin äänin. Tiedän, että moni palautusesitystä vastaan äänestäneistä pelkäsi, että kokoomuksen riveistä saattaisi tulla päinvastainen esitys, joka läpi mennessään torpedoisi Rantaraitin idean lopullisesti. Itse äänestin Uotilan palautusesityksen puolesta.

Lopputuloksena Rantaraitin tulevaisuus Nuottaniemessä jää edelleen avoimeksi. Epätietoisuus on ikävää paitsi Rantaraitin käyttäjille (heitä on vähintään kymmeniä tuhansia joka vuosi) myös niille muutamille Nuottaniemen asukkaille, joiden kanssa kaupungin pitäisi neuvotella maakaupoista.

Helsingin Sanomat uutisoi tasan 20 vuotta sitten, että ”Espoon hulppea rantaraitti valmistuu pikkuhiljaa”. Totean saman kuin kolmen vuoden takaisessa kirjoituksessani: asemakaava on ollut voimassa vuodesta 1989, joten kaupungin pitäisi vihdoin ryhdistäytyä ja toteuttaa Rantaraitti asemakaavan mukaisena Nuottaniemessä.

• Kaupunkisuunnittelu
• rantaraitti