Varavaltuutettu Martti Paldanius (kok.) esitti kirjoituksessaan (LV 14.2.2026) kolme huolenaihetta, joihin tartun: ”Espoo ei voi kääntyä kuntalaisten kukkarolle jokaisen heikon taloussuhdanteen edessä. Jos menojen kasvuun vastataan aina veroja korottamalla, katoaa kannustin tarkastella menoja kriittisesti. Näin syntyy kierre, jossa sekä menot että verotus kasvavat askel askeleelta.”

Paldaniuksen huolet ovat kokonaan aiheettomia. Espoo ei ole kääntynyt ”kuntalaisten kukkarolle” kunnallisveroprosenttia korottamalla reilusti yli vuosikymmeneen. Väite, että menojen kasvuun vastattaisiin ”aina veroja korottamalla”, perustuu väärinymmärrykseen, sillä näin ei ole Espoossa toimittu. Paldaniuksen huoli siitä, että veronkorotus synnyttäisi automaattisesti jonkinlaisen veronkorotusten kierteen, ei sekään ole toteutunut.

Keskeisiä palveluja ei pidä alistaa huteraan ajatteluun perustuvalle ideologiselle leikille.

Ajattelu, jossa kunnallisveron korottaminen ja säästötoimien toteuttaminen sulkevat toisensa pois jollain mystisellä tavalla, on hyvin kummallinen. Vihreissä on tapana ajatella pragmaattisesti, että veronkorotus on yksi mahdollinen keino monista, kun tehdään kauaskantoisia, kaikkia asukkaita koskettavia päätöksiä kaupungin taloudesta.

Koulujen, päiväkotien, kirjastojen ja muiden keskeisten palvelujen hyvän tason turvaaminen on niin tärkeä ja vakava asia, että sitä ei pidä alistaa huteraan ajatteluun perustuvalle ideologiselle leikille. Espoossa on tehty jo vuosien ajan mittavia säästötoimia. Jos taloustilanne sitä vaatii, myös veronkorotukset on pidettävä keinovalikoimassa, kun kaupungin taloutta tasapainotetaan.

Risto Nevanlinna (vihr.)

kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu

Kirjoitus on julkaistu Länsiväylässä 23.2.2026

• kunnallisvero
• mielipidekirjoitus