Valtuustopuhe Otsolahden kunnostamisesta

Kaupunginvaltuusto käsitteli 19. toukokuuta 2025 pidetyssä viimeisessä kokouksessaan Päivi Puntilan (RKP) valtuustokysymystä Otsolahden kunnostuksen suunnittelusta. Pidin seuraavan puheenvuoron:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Otsolahdesta on syytä todeta se, että vielä 70 vuotta sitten se oli rannoiltaan pääosin rakentamaton, rauhallinen ja rehevä merenlahti, jonka rantaniityt ulottuivat pitkälle Itärannan ja tuolloin vielä tulevan Silkkiniityn suuntaan.

Tiedämme hyvin, että siinä vaiheessa kun Tapiolan rakentaminen alkoi ja eteni, vesistönsuojeluun liittyvät asiat eivät olleet millään tavalla ajankohtaisia. Toisin sanoen: niiden tärkeyttä ei ymmärretty lainkaan.

Niinpä myös Otsolahteen on johdettu saastuneita vesiä ja valumia vuosikymmenien ajan – ja siksi sen kunnostaminen vuonna 2025 on useiden miljoonien eurojen projekti, joka kestää vuosikausia jos siihen joskus ryhdytään – eikä sen onnistumisesta ole takeita.

Ja tietysti pitäisi ryhtyä. Kuitenkin valtuutettu Puntilan valtuustokysymykseen annetussa vastauksessa aivan oikein puolustetaan monia muita tärkeitä vesistöjen kunnostuskohteita, joista on jo päätetty ja joille on olemassa rahoitus.

Otsolahti on valitettavan hyvä esimerkki siitä, että jälkikäteen korjaaminen on kalliimpaa ja vaikeampaa kuin se, että Espoo olisi ymmärtänyt huolehtia Otsolahden hyvästä tilasta kaiken aikaa ja suojannut sitä saastumiselta, ravinteiden ja kiintoaineiden valumilta sekä umpeenkasvamiselta erilaisilla hoitotoimilla, jotka eivät rajoitu ainoastaan Otsolahteen vaan sen koko valuma-alueeseen.

Vastauksessa todetaan, että Otsolahti on ”luontaisesti umpeen kuroutuva merenlahti”, mutta on muistettava, että 70 vuotta sitten Otsolahden eteläinen suuaukko oli noin 250 metriä leveä, kun se on nyt Länsiväylän jatkuvan paisumisen vuoksi enää noin 40 metrin levyinen. Tällä on tietysti ollut haitallinen vaikutus Otsolahdelle.

Valitettavasti vuoden 2017 perustilaselvityksen mukaan Länsiväylän siltapenkereen poistamisen kustannukset ovat minimissään 20 miljoonaa euroa, todennäköisesti paljon enemmän.

Tämä Otsolahden perustilaselvitys ja siinä esitetty karkea kustannusarvio hoito- ja kunnostustoimista paljastavat myös sen, että Espoon ympäristönsuojelun rahoitus on kroonisesti aivan liian pieni.

Jätä kommentti