Espoossa on laadittu ns. pyöräilyn edistämisohjelma, jonka tavoitteena on, että pyörämatkojen kulkumuoto-osuus on 15% vuonna 2024. Tämä tarkoittaa sitä, että tuolloin noin joka seitsemäs matka Espoossa tehtäisiin fillarilla. Tavoite on järkevä ja periaatteessa realistinen, mutta ei erityisen kunnianhimoinen. Esimerkiksi Oslon kaupungin tähtäimessä on 25% vuoteen 2025 mennessä.
Valitettavasti ei ole mitään viitteitä siitä, että Espoon asettama tavoite lähimainkaan toteutuisi. Pyörällä tehtyjen matkojen osuus on kasvanut surkean hitaasti, vuoden 2012 8%:sta vuoden 2018 9%:iin.
Missä on vika? Pyöräilyn edistämisohjelmasta (PDF) on päästy poliittisten ryhmien välillä sopuun, mutta pyöräilyn olosuhteiden parantamiseen osoitetaan joka vuosi liian vähän resursseja. Kaupungilla on ylevä tavoite, mutta se ei toteudu: rahahana on kohdistettu muihin, tärkeämmiksi koettuihin asioihin. Tätä hanaa käytellään kaupunkitekniikan keskuksessa, josta on perinteisesti löytynyt merkittävästi enemmän rahaa esimerkiksi autoliikennettä edistäviin hankkeisiin.
Espoo tulee pyöräilyn edistämisessä valovuosia Helsingin perässä. Vuonna 2020 Helsinki aikoo tehdä pyöräilyn erillisinvestointeja 19,5 miljoonalla eurolla. Samaan aikaan Espoossa tehdään vastaavia investointeja ainoastaan 0,1 miljoonalla eurolla. Ero on valtava ja mieluusti ”edelläkävijänä” poseeraavalle Espoolle musertavan nolo.
Miksi pyöräilyä sitten pitäisi tukea? Auton sijaan pyörällä tehdyt matkat ovat äänettömiä ja päästöttömiä. Pyöräily on ilmastoteko, ja jokainen polkaisu vie vähän lähemmäksi Espoon lähitulevaisuuden kaikkein tärkeintä tavoitetta: saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2030 mennessä. Hyvä pyöräilyn ja jalankulun ympäristö tarkoittaa myös viihtyisämpää asuinympäristöä. Pyöräily kohentaa niin fyysistä kuin psyykkistä terveyttä ja helpottaa esimerkiksi stressin hallintaa. Lisäksi se on hemmetin kivaa!
Kantautuu Espoosta positiivisiakin pyöräilyuutisia. Kaupunkipyörät ovat olleet suuri menestys. Pyörän pysäköiminen esimerkiksi metroasemien kupeessa on useimmiten helppoa, ja asemakaavoissa huomioidaan pyöräily entistä paremmin. Työmaiden ympäristössä osataan yleensä jo merkitä pyöräilyn poikkeusreitit tarpeeksi selvästi. Reittejäkin on rakennettu ja kohennettu – tosin aivan riittämättömästi.
Puutteellisten reittien lisäksi yksi merkittävä este pyöräilyn kulkumuoto-osuuden kasvulle on talvipyöräilyn vaikeus. Palaan vielä Osloon: kun siellä aloitettiin pyöräreittien talvikunnossapito, talvipyöräily lisääntyi ensimmäisenä vuonna 38%. Espoossa ns. harjasuolausta – joka on tehokas keino lisätä talvipyöräilyä ja tehdä siitä turvallista – vihdoin kokeillaan tänä talvena. Kokeilu kuitenkin päättyy kesken talvikauden, tai mahdollisesti jo ennen kuin talvi ehtii edes alkaa. Syy: raha eli sen puute.
Harjasuolaukseen käytettävä vähäinen rahasumma menee täysin hukkaan ellei määrärahaa koroteta. Siihen on mahdollisuus budjettineuvotteluissa, jotka käydään marraskuussa.
PS. Mikäli pyöräilyn edistäminen kiinnostaa, kannattaa seurata esimerkiksi Tiina Elon, Lari Karreisen ja Mikael Sorrin työtä.
*
JÄLKIKIRJOITUS: Vihreät jäivät budjettineuvotteluissa yksin esittäessään rahoitusta harjasuolaukselle Matinkylästä Helsinkiin, Leppävaaraan sekä välille Keilaniemi–Kuusisaari, eli rahoitusta ei tullut lainkaan. Näin Espoossa edistetään pyöräilyä.
Risto Nevanlinna 
Hei, kiitos hyvästä kirjoituksesta. Osaisitko päättäjänä antaa vastaukset näihin pyöräilyä haittaaviin asioihin Espoossa? Miksi 1) Kaikki uudet risteykset varustetaan jyrkillä reunakivitöyssyillä, jotka vahingoittavat laadukkaan pyörän vanteita ja vaihteiden säätöjä? Näitä voi olla korttelin välein. Me pyöräilijät huomaamme risteyksen ilman töyssyjäkin. 2) Kaikki uudetkin pyörätiet mutkittelevat kadulla vasemmalta-oikealta-vasemmalle-oikealle, niin että pyöräilijän on pakko jatkuvasti pysähtyä liikennevaloihin katua ylittämään (mm. Leppävaara Vermonniitty 3) Leppävaaran läpi Helsinkiin työpaikalle ei ole pyöräbaanaa, vaan hidastakin hitaampaa mutkittelua. Tsempppiä työhösi, pyöräilyterveisin Satu, työmatkapolkija Koivuhovi-Helsingin keskusta 17 km
TykkääTykkää
Hei Satu! Reunakivien poistamista on yritetty saada toteutumaan vuosikausia, mutta valitettavasti Espoossa ei ole ollut halukkuutta luopua nykyisistä suunnitteluperiaatteista kuin osittain. Jokin aika sitten vihdoin ilmoitettiin, että reunakivistä voidaan luopua, mutta niitä käsittääkseni korvataan noppakivillä. Nämä ovat huonosti toteutettuna mielestäni samanlainen haitta kuin reunakivet – hyvin toteutettuna reunakiviä vähäisempi haitta pyöräilyn sujuvuudelle, mutta haitta joka tapauksessa. Pyöräteiden mutkittelu on osa laajempaa ongelmaa eli puutteellisia ja laadultaan kehnoja pyöräilyreittejä, joiden suunnittelu on korostuneesti alisteinen autoteille. Leppävaarasta Helsinkiin vievän reitin osalta: selvitän, onko sellainen suunnitteilla.
TykkääTykkää
Pyöräilin työmatkaa Helsingistä Espoon keskukseen 4 vuotta. Lopetin pyöräilyn, koska pyöräily Espoossa on liian vaarallista työmatkaa tehdessä. Vaarallisuuteen suuri syy ovat maantiemaiset, suorat ja nopeat ajoradat, jotka aiheuttavat sen että autoilijan tilannenopeus on liian suuri. Esimerkiksi Tuomarilantiellä kohtasin lukemattomia, ennalta-arvaamattomia vaaratilanteita väistämisvelvollisien autoilijoiden kanssa. Ihmetystäni aiheutti myös väylien hoitoluokat. Esimerkiksi suorin ja nopein reitti, pyöräilyn pääväylä, Ymmerstanniityn puiston väylä on Espoon puolella hoitoluokka 4:ssa. Palautetta hiekkaväylän kunnosta sai lähettää jatkuvasti. Jostain syystä väylää pitkin saa ajaa myös autolla koirapuistolle, mikä ei liene olisi välttämätöntä.
TykkääTykkää
Itse en pidä harjasuolauksesta. Se ruostuttaa pyörät piloille, niissä kun ei ole ruostesuojausta autojen tapaan. Kunnollinen auraus ja harjaus riittää, talvipyöräilijällä on joka tapauksessa oltava nastarenkaat. Säästyvällä rahalla voi laajentaa hyvin hoidettujen väylien kilometrimäärää.
TykkääTykkää
Tämän osalta minua jo oikaistiin toisaalla: ensisijaisesti harjataan ja lisäksi suolataan jos erityinen tarve.
TykkääTykkää